Raul Soisalo Soveltavan psykologian viitekehyksessä jalostuneita ideoita moneen lähtöön

Tiivistyykö ryhmässä tyhmyys?

Ihmisellä on kyky käyttäytyä eri ryhmissä eri tavalla. Joissakin ryhmissä kokee onnistumisen kokemuksia omalla panoksellaan, toisissa ryhmissö sama panos voi aikaansaada epäonnistumisen kokemuksen. Johtajan yksi tehtävä on muodostaa erilaisia työryhmiä ja tiimejä. On itsestään selvää, että joka paikassa toivottaisiin sellaisia ryhmiä, jotka saavat aikaan parhaat mahdolliset tulokset. Jos Sinä saisit muodostaa omiin tarpeisiisi unelmatiimin, kaikkien aikojen parhaimman tiimin, minkälaisia ihmisiä haluaisit valita mukaan? Minkälainen on se ryhmä, joka saa aikaan parhaimmat tulokset? Mitkä olisivat sinun unelmajoukkueeseen pääsyn keskeisimmät arviointikriteerit?

Kysyttäessä asiaa useiden eri alojen kokeneilta johtajilta, yhdeksän kymmenestä vastaa melko lailla samaan tapaan: jos saisin ottaa ketkä tahansa, valitsisin joukkueeseeni tietenkin parhaimmat pelaajat. Valitsisin ne, joilla on parhaat näytöt menestyksestä perustettavan ryhmän toiminnan ja tavoitteiden kannalta keskeisissä asioissa. Toimialasta riippumatta johtajat valitsisivat todennäköisimmin alansa kovinta kärkeä ja eliittiä. Tiimeihin toivottaisiin kaikkein parhaimmat, nopeimmat, tehokkaimmat, innovatiivisimmat, älykkäimmät, luovimmat, luotettavimmat, joustavimmat ja nerokkaimmat, parhaiten toimialalla pärjänneet, joiden voidaan olettaa edelleen kehittyvän ja pysyvän alan parhaimmiston kärjessä vielä vuosikymmenten ajan.

Parhaimman ryhmän muodostaminen on kiinnostanut tällä vuosituhannella myös eri alojen tutkijoita. William Muir tutki koe-eläinryhmien tuottavuutta mm. kanoilla. Hän muodosti erilaisia kanatarhoja ja antoi niiden kehittyä vapaasti muutaman sukupolven ajan. Kanatarhojen tuottavuutta seurattiin ja vertailtiin, mikä tässä tapauksessa oli helppoa laskemalla kunkin tarhan munat yhtyeen. Hän muodosti yhden kanatarhan, johon hän valitsi jokaisesta tarhasta kaikkein parhaiten tuottavat kanayksilöt. Näiden superkanojen annettiin niin ikään kehittyä vapaasti muutaman sukupolven ajan. Vertailuryhmiin otettiin ”tavis”-kanoja.  Kokeen lopussa tulos oli se, että superkanojen tarhassa oli enää kolme kanaa hengissä ja sen yhteenlaskettu tuottavuus oli merkittävästi alhaisempi kuin taviskanoilla. Muir huomasi, että nämä superkanat pyrkivät menestymään useimmiten ikään kuin toisten kanojen kustannuksella – heikentäen samalla toisten kanojen tuottavuutta.

MIT:n tutkijat puolestaan kokosivat satoja ihmisiä laittaen heidät erilaisiin ryhmiin ratkomaan yhdessä erittäin vaikeita, älykkyyttä vaativia tehtäviä. Toiset ryhmät menestyivät huomattavan paljon paremmin kuin toiset. Yllättävää tutkimuksessa oli se, että parhaiten eivät pärjänneet suinkaan ne ryhmät, joissa oli eniten älykkyyttä omaavia henkilöitä. Parhaiten eivät pärjänneet nekään ryhmät, joissa oli eniten yhteenlaskettua älykkyyttä.

Millaisia olivat kaikkein parhaiten pärjänneet ryhmät? Niissä oli kolme keskeistä piirrettä. Tärkeimpänä muuttujana näyttäytyi ryhmän jäsenten empaattisuus ja suuri sosiaalinen sensitiivisyys ryhmän muita jäseniä kohtaan. Toiseksi, parhaiten menestyneet ryhmät jakoivat suunnilleen yhtä paljon aikaa, huomiota ja kunnioitusta joka ikiselle ryhmän jäsenelle. Näissä ryhmissä kenenkään ääni ei dominoinut, eikä toisaalta ryhmissä kukaan päässyt vapaamatkustajaksi. Ja kolmas merkityksellinen seikka oli, että parhaiten pärjänneissä ryhmissä oli muihin ryhmiin verrattuna enemmän naisia. Samanlaisia tuloksia on saatu aikaiseksi muuallakin. Kaikkein surkeimpia ovat niiden ryhmien tuotokset, joissa on useampi ”parhaaksi pyrkivä yksilö”. On mahdollista, että näiden yksilöiden menestyspyrkimys toteutuu muiden ryhmäläisten kustannuksella heikentäen heidän mahdollisuuksia menestyä.

Ryhmän menestys näyttäisi riippuvan vähemmän sen jäsenten substanssiosaamisesta kuin mitä voisi otaksua. Sen sijaan tärkeämpänä menestyksen kannalta on ryhmän jäsenten empatiakyky ja sosiaalinen sensitiivisyys, eli vuorovaikutusosaaminen ja ihmissuhdetaidot. Avain ryhmän menestymiseen ei löydy sen jäsenistä, vaan siitä, mitä on jäsenten välillä, eli suhteista. Parhaiten menestyvät ne ryhmät, joissa ryhmän jäsenet ovat hyvässä yhteydessä toisiinsa, kunnioittaen ja arvostaen jokaista ryhmän jäsentä ja hänen panostaan kutakuinkin tasapuolisesti. Lähtökohtaisesti riittää, että heidän substanssiosaaminen on keskimääräistä, heillä on realistinen käsitys siitä, eikä kellään yksilöllä ole tavoitteena olla ”paras”. Näiden ryhmien jäsenet kannustavat ja kehittävät toisiaan niin, että heillä on mahdollisuudet kehittyä parhaiksi yhdessä. Ryhmiä muodostettaessa kannattaisi välttää ”parhaita superosaajia ja -menestyjiä”. Sen sijaan kannattaisi valita keskitason osaajia ja – menestyjiä, joilla on keskimääräistä paremmat ihmissuhdetaidot ja empatiakyky. SIlloin ei porukassa tyhmyys pääse tiivistymään, vaan viisaus se vain lisääntyy.     

 

Raul Soisalo

Suomen Psykologisen Instituutin johtaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

T Piepponen

Kanakoe kuulostaa siltä, että se antaa tuloksia eläimen lisääntymisen kannalta oleellisista seikoista.

Ihmiseläimiä on nyt 7372006800 kappaletta ja mittarissa eikun ropina käy kun lisää pukkaa solkenaan.

Sitä nyt sitten ehkä jo voisi kysyä varovasti, että mikä on tuon kehityksen kliimaksi?

Asioita pohtiviin ryhmiin tulisi saada sisään aitoja häiriköitä. Silloin niistä olisi jotain hyötyä.

Nyt kuitenkin on se tilanne, että kaikenlaista paskaa puhutaan ja reaalimaailmassa soi hälytyskellot jo toistakymmentä vuotta.

Toimituksen poiminnat