Raul Soisalo Soveltavan psykologian viitekehyksessä jalostuneita ideoita moneen lähtöön

Etätyö lisää yhteistyötä ja parantaa suhteita

  • Etätyö yhdistää
    Etätyö yhdistää
  • Etätyö lisää vuorovaikutusta
    Etätyö lisää vuorovaikutusta
  • Pohjois-Karjalan viimeöinen taivas
    Pohjois-Karjalan viimeöinen taivas

Itselläni ja kollegoillani on nykyään osittainen etätyö. Ennen sitä työskentelimme fyysisesti samoissa tiloissa. Asumme nykyään Pohjois-Karjalassa, jossa sai viime yönä ihailla uskomattomia revontulia. Viihdymme perheemme kanssa niin hyvin, ettemme ihan helpolla raaskisi täältä minnekään muuttaa. Me olemme (ainakin olevinamme) ammatillisen vuorovaikutuksen jonkun sortin asiantuntijoita. Työmme edellyttää mahdollisuutta työskennellä ilman häiriötekijöitä mutta myös mahdollisuuksia tavata asiakkaita luottamuksellisten keskustelujen merkeissä. Työskennellessämme samoissa tiloissa huvittikin usein, kun huomasi lähettävänsä viereiseen huoneeseen sähköpostilla jonkun asian sen sijaan, että olisi käynyt kolkuttelemassa. Kasvokkain tapahtuva kollegojen kanssa vuorovaikutus jäi melko vähäiseksi – jopa paikoitellen satunnaiseksi käytäväkohtaamiseksi, kopiokoneen ääressä päivystämisen yhteydessä kuulumisten vaihdoksi ja joskus harvoin saatoimme sattua kahvitauolle samaan aikaan. Erikseen kalenteriin merkattuja palavereja lukuun ottamatta, vuorovaikutus lähimmänkin työkaverini kanssa oli hyvin vähäistä. Joskus saattoi mennä viikkoja, ettemme edes nähneet toisiamme, saati istuneet saman pöydän ääreen.

 

Muistan miten noihin aikoihin jotkut meistä sanottivat ääneenkin, miten yksinäiseltä välillä tuntuu töissä. Yksinäisyyden tunne ei hirveästi liity siihen, missä määrin on ympärillä ihmisiä. Yksinäisyyden tunne liittyy enemmänkin kokemukseen siitä, missä määrin on yhteydessä muihin. Ihminen voi olla porukassakin yksinäinen, jos hän kokee olevansa vailla riittävää yhteyttä toisiin. Yhteyden, eli suhteen laatu määrittää paitsi yksinäisyyden tunnetta, myös kokemuksia työssäkäynnin mielekkyydestä ja lopulta myös työn tuloksellisuutta. Laadukkaissa suhteissa tulee parhaat tulokset. Yksinäisyyden tunne on siitä katala, että se aiheuttaa suojareaktiona salakavalasti lisääntyvää vetäytymistä kontakteista. On ymmärrettävää, että ihminen haluaa välttää torjutuksi, hylätyksi, ohitetuksi, sivuutetuksi, väheksytyksi tai pahimmillaan kiusatuksi tulemisen kokemuksia. Se, mitä kollega on tarkoittanut, ja se miten asia lopulta koetaan, voivat olla hyvinkin kaukana toisistaan. Kokemus riippuu yllättävän paljon siitä, minkälaiset ovat osapuolten aktiiviset tunnepaletit. Yksinäisyyden tunne on jopa fyysiselle terveydelle vaaraksi ja se vääjäämättä värjää vuorovaikutuskokemuksia paljon synkempiin sävyihin kuin mihin objektiivisesti katsottuna olisi tarpeellista. Yksinäisyyttä kokeva ei kovin helpolla pyydä kollegoiltaan apua, vaan yrittää selvittää kaiken yksin, mikä lisää myös työn kuormittavuutta.   

 

Pääkonttorimme” sijaitsee Helsingissä, jossa nykyään käyn lähes joka viikko viettäen siellä yhteensä 4-8 työpäivää kuussa. Muun työajan työskentelen rauhallisesta privaattitoimistosta käsin, jossa saan olla täysin omissa oloissani enkä häiritse ketään vaikka lauleskelisin täällä päivät pitkät. Toimistoni sijaitsee kävelymatkan päässä kotoa. Siirtyessämme etätyöhön lähin työkaverini otti ja muutti Tallinnan vanhaan kaupunkiin, josta käsin hän on tehnyt töitä jo kohta kolme vuotta. Muistan itsekin aikoinaan jännittäneeni, että näinköhän etätyön myötä meidän minimaalinen vuorovaikutus lopulta häviää kokonaan. Vaan miten kävikään?

 

Olemme nykyään enemmän tekemisissä toistemme kanssa paitsi yhteydenpitovälineiden avulla, myös fyysisesti. Pidämme joskus videoneuvotteluja, jotka ovat hyvin toimivia ja tehokkaampia käytännön asioissa, kuin fyysinen palaveri. Myös ihan perinteiset puhelut puhelimella ovat lisääntyneet. Soittelemme toisillemme, ja pyydämme toisiltamme apua enemmän kuin ennen. Luovat prosessit sen sijaan hyötyvät siitä, että työskennellään fyysisesti samassa huoneessa. Yllättävintä meille oli, että vasta etätyö mahdollisti meille kunnolla toinen toisiimme tutustumisen. Tapaamme toisiamme nykyisin paljon useammin ja työskentelemme nykyisin enemmän yhdessä, sillä olemme opetelleet osittain olosuhteiden pakosta oppineet työskentelemään saman pöydän ääressä kokonaisia työpäiviä. Vain yksi työntekijämme asuu pääkaupunkiseudulla, ja hän itse asiassa osallistuukin vähiten yhteisiin työpäiviimme. Kokoontuessamme Helsinkiin, tuntuu luontevalta käydä porukalla kiireettömästi syömässä paitsi lounasta, myös päivällistä tai iltapalaa. Välillä saatamme käydä porukassa kävelyllä, ja joskus huomaamme omasta tahdostamme istuvamme vielä myöhäisiltaakin toimistolla. Emme työkiireiden vuoksi, vaan siksi, että meillä on mukavaa työskennellä yhdessä. Jos asuisimme samalla paikkakunnalla, tämän tyyppinen vapaamuotoisempi yhteys tuskin olisi mahdollistunut.

 

Eli niin hullulta kuin se kuulostaakin, etätyöhön siirtyminen paransi merkittävästi keskinäisten suhteidemme laatua ja poisti kokonaan yksinäisyyden tuntemukset, joita moni ajoittain työssä ollessaan koki. Ja mikä tärkeintä, saamme paljon enemmän aikaiseksi niitä asioita, jotka ovat meille tärkeitä.

 

Etätyöpäivänä, etätyössä Karjalan kunnailla 8.10.2015

 

Raul Soisalo

Suomen Psykologisen Instituutin johtaja 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Etätyö vapauttaa fyysisetä työtilasta ja säästää aikaa. Etätyö on hyvä jos on perhettä, ystäviä ja muuta elämää työn ulko puolella mutta jos ei ole päivät kuluu yksin istuen kotona. Etätyö on sellainen kaksiteräinen miekka. Kaikkea työtä ei kuitenkaan voi siirtää etätyöksi varsinkaan jos työ on kasvatusta, läheisyyttä tai hoivaamista. Vuorovakutusta vaativa työ on niin ja näin ja paras siinä on ehkä fiftyfifty mitä se nyt on kuten neuvonta, myynti ja asiakaspalvelu.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

On melkoinen paradoksi, että mitä paremmat välineet etätyön tekemiseen ja hajautettujen organisaatioiden tuloksekkaaseen toimintaan tulee tarjolle, sitä enemmän ihmiset näyttävät kasaantuvan samoihin paikkoihin. Ja sitä enemmän yritysten johtamisjärjestelmät ja organisaatio estävät etätyötä. Ainakin isommissa organisaatioissa. Jotenkin surkuhupaista. Mutta totta.

Etätyö ei tietenkään sovellu kaikille ihmisille eikä varsinkaan kaikkiin tehtäviin. Mutta lähes joka tehtävässä voisi olla hyvä välillä irrottautua niistä työpaikan hölömölöistä aina välillä - aivotkin löytäisivät uusia uria. No, tehdastyö toki on ongelmallinen. Mutta toisaalta, robotiikan edistymisen kautta on heitetty siihenkin liittyen ihan mielenkiintosia ajatuksia, joihin en valittavasti ole vielä tullut perehtyneeksi paremmin. Eli että tuotannon olisi mahdollista tulla robotiikan ja 3D-tulostuksen kautta lähemmäksi kuluttajaa ellei jopa kuluttajan luokse.

Onpa kuitenkin mukava kuulla onnistuneesta etätyön toteuttamisesta - toki pienemmissä piireissä, mutta silti. Tuo oli muuten melkoisen mielenkiintoinen huomio, että monasti sähköposti tuli lähetettyä naapurihuoneeseenkin. Itsekin monia etäkokouksia vetäneenä täytyy kyllä todeta, että kokouksen pyörittäminen vaikeutuu huomattavasti, jos osa ihmisistä - esim. pääpaikassa - on samassa tilassa ja osa sitten osallistuu etänä. Onnistuu, mutta vaatii fasilitoinnilta enemmän. Tämän takia itsekin tuli useamman kerran tehtyä niin, että naapurihuoneissakin olevat henkilöt osallistuivat kokoukseen omalta työasemaltaan omista tiloistaan. Silloin tilanne oli jotenkin kaikille tasapuolisempi.

En osaa nyt tähän hätään sanoa, löytyykö, mutta jos ei löydy niin jonkinlainen etätyön parhaiden tapojen kokoelma olisi kyllä hyvä saada aikaiseksi. Koskien vähän joka asiaa.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Eihän etätyö olekkaan lääke kaikkeen ja jokaiselle. Väkisin sitä ei voida ympätä minnekkään. Kun löytyy halua, tahtoa, luottamus ja käytännön mahdollisuuksia, niin siitä vaan sisään etätyöhön. Siinä on sitten tuottavuusloikka kohdillaan.

Käyttäjän heikkikolehmainen kuva
Heikki Kolehmainen

Miten käyttäytymistieteilijä ei tiedä, että jatkuva ihmisten kanssa oleminen on merkittävä stressin lähde? Tarvitsemme omaa aikaa ja tilaa, jotta voimme hyvin ja nyt, kun työyhteisössä on siirrytty etätyöhön, työntekijät eivät enää tunne olevansa pakkolla sidottuja muihin läsnäolon kautta ja tuntevat sen vapauttavana. Epävarmempikin yksilö uskaltaa puhua asiosita suoraan ja kiertelemättä puhelimitse, mutta kasvokkaisessa keskustelussa toinen helpommin dominoi. Kirjaillisessa (chat, some) keskustelussa toisen dominointi on lähes mahdotonta.

Toimituksen poiminnat