Raul Soisalo Soveltavan psykologian viitekehyksessä jalostuneita ideoita moneen lähtöön

Epäonnistu ilolla

  • Epäonnistu ilolla
  • Epäonnistu ilolla
  • Epäonnistu ilolla

EPÄONNISTU ILOLLA

 

Tänään vietämme kansallista epäonnistumisen päivää. Siispä jaan erään epäonnistumiskokemuksen, joka jälkikäteen arvioituna on kääntynyt mielessäni onnistumiseksi. Iso osa työstäni koostuu kouluttamisesta. Takanani oli tiukka lukuvuosi, jonka aikana tulin kouluttaneeksi tuplasti yli opetusvelvollisuuteni ja käsillä oli viimeinen koulutuspäiväni ennen lomaa. Kyseessä oli maksullinen Finlandiatalolla järjestetty koulutuspäivä, jossa osallistujina oli maamme eturivin johtajia liike-elämästä, järjestöistä ja julkishallinnosta. Siihen nähden, miten tiukka puristus reissaamisineen oli takanani, päivässä oli ihan kunnon innostunut tunnelma päällä, kiitos aktiivisten osallistujien.

 

Näin jälkikäteen ymmärrän oikein hyvin, miksi minusta silloin tuntui siltä, että osallistujat olivat päivän mittaan tavallista kiinnostuneempia sellaisista asioista, jotka olivat mielestäni vähän ohi koulutukseni varsinaisen sisällön. Ajattelin silloin, että täytyy olla tarkkana, ettei koulutus ajaudu aktiivisen keskustelun myötä liiaksi sivuraiteille. Eli pysytään asiassa, palataanpa teemaan – näin yritin ohjailla itseäni. Koulutuksen päätössanojen jälkeen, oli hyvä mieli – toisaalta onnistuneesta päivästä, toisaalta edessäni olevasta lomasta. Kun tein lähtöä kotiin, huomasin Finlandiatalon monitorista pitämäni koulutuksen nimen. Ajattelin, että siinä täytyi olla virhe, sillä meillähän oli tänään ihan toinen koulutus. Surkean epäonnistumisen tunnelma alkoi tunkeutua takaraivoon, sillä varmistettuani useammasta lähteestä jouduin myöntämään, että tulin sitten pitäneeksi koko päivän koulutuksen väärästä aiheesta.

 

Hämmennyksen jälkeen minua alkoi huvittaa ja seuraavaksi ihmettelin sitä, etteivät osallistujat sen enempää koulutuspäivän aikana reklamoineet kouluttajan puhuvan pikkuisen aiheen vierestä. Pohdin jopa sitä, että voisiko olla niin, ettei suurin osa edes huomannut minun pitäneen heille väärästä aiheesta koulutuspäivää? Ja jos näin oli, mitä se kertoo minun koulutuksistani? Onko niissä kuitenkin niin paljon samaa? Aitous, luotettavuus, rehellisyys, kiitollisuus, toisista välittäminen… Näistä minä huomaan puhuvani uudelleen ja uudelleen, olipa koulutukseni aihe suunnilleen mikä tahansa.

 

Yritä itse elää niin kuin opetat. Tämä on hyvä neuvo. Niinpä laitoin osallistujille vielä samana päivänä viestin, jossa jaoin asian heidän kanssa ja tietenkin pahoittelin sattunutta. Tarjosin osallistujille rahoja takaisin tai mahdollisuutta osallistua veloituksetta johonkin toiseen koulutuspäivään. Kukaan ei halunnut rahoja takaisin, muutama henkilö osallistui kutsuvieraana toiseen pitämääni koulutuspäivään. Mutta ylivoimaisesti suurin osa osallistujista ei kokenut tarpeelliseksi saada kompensaatiota. Jotkut kertoivat arvostaneensa rehellisyyttäni, mutta kokivat saaneensa koulutuspäivästä rahoillensa riittävästi vastinetta siitä huolimatta, että pidin väärän koulutuksen. Saivatpahan hauskan jutun kerrottavaksi.

Epäonnistuminen voi aiheuttaa syyllisyyden tunteita ja häpeää. Jos näille ei tee mitään, ne voivat salakavalasti lisätä epäonnistumisten todennäköisyyttä jatkossa. Syyllisyyden ja häpeän käsittelyn myötä, epäonnistumisesta voi tulla sen tasoinen arvokas ja hyödyllinen sekä merkittävä oppimiskokemus, että epäonnistuminen voi jopa kääntyä onnistumiseksi.

 

Raul Soisalo

Suomen Psykologisen Instituutin johtaja  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat