Raul Soisalo Soveltavan psykologian viitekehyksessä jalostuneita ideoita moneen lähtöön

Olemmeko fundamentalisteja?

  • Olemmeko fundamentalisteja?
  • Olemmeko fundamentalisteja?
  • Olemmeko fundamentalisteja?

 

Perinteisesti fundamentalismilla tarkoitetaan uskontoon tai poliittiseen ideologiaan liittyvää ilmiötä, jossa pyritään palaamaan johonkin alkuperäiseen väittämään ja näkemykseen sekä oikaisemaan sellaiset uudemmat piirteet, joiden katsotaan hämärtävän koettua totuutta.

Laajasti ajateltuna fundamentalistisia piirteitä voidaan nähdä muissakin yhteyksissä silloin, kun ihminen pitää edustamaansa mielipidettä ainoana mahdollisena oikeana ja samaan aikaan kaikkia muita mielipiteitä väärinä. Fundamentalisti harvoin tyytyy tähän, vaan hänellä on usein tarve mitätöidä muita mielipiteitä, sillä hän kokee voimakasta tarvetta pelastaa maailma vääristä mielipiteistä ja niiden oletetuista seurauksista.

 

Mielipide muotoutuu tunteista

Tunteilla on erittäin suuri merkitys mielipiteiden muodostumisessa. Fundamentalistisessa mielipiteen muodostuksessa tunteet ovat tehneet sen tason vallan kaappauksen, että muodostunut mielipide juuttuu, jolloin kokemuksellisesti mielipide alkaa tuntua enemmänkin faktalta. Tämän jälkeen ihmisen psykologiset puolustusmekanismit alkavat tietoisesti tai tiedostamatta torjua kaikkea sellaista havaintoa tai ärsykettä, joka yhtään voisi horjuttaa omaa mielipidettä – eli subjektiivista totuutta. Vaikka ihmiselle esitettäisiin mitä järkiargumentteja, niillä ei ole, psykologisten defenssimekanismien aktivoiduttua, minkäänlaisia mahdollisuuksia mennä perille saati horjuttaa tätä totuutta. Yleensä ihmisen muu koettu mieliala jossain määrin vaikuttaa mielipiteisiin. Fundamentalistisesti ainoana totuutena koettu mielipide sen sijaan ei yleensä muutu mielialan vaihtelujen, eikä juuri minkään muunkaan johdosta.

 

Puolustautuminen vahvistaa mielipidettä

Psykologisista puolustusmekanismeista rationalisaation/ älyllistämisen defenssi kykenee kumoamaan ilmiselvänkin todistusaineiston, joka oikeuttaisi muiden mielipiteiden olemassaolon ja siten olisi uhaksi omalle maailmankuvalle. Fundamentalisti ajautuu psykologisten defenssien myötä helposti myös lohkomiseen, eli esimerkiksi olemaan samaan aikaan toisaalla rakastava hyvää tekevä ihminen ja toisaalla julma ja ankara hirmutekoihin kykenevä totuudenpuolustaja), projektioon (omien heikkouksien tai koetun totuuden haittapuolien näkeminen itsen ja omien ulkopuolella, ”niiden muiden” ominaisuuksina) sekä tunteiden eristämiseen, jolloin ihminen kykenee tekemään ja käsittelemään asioita – ikään kuin täysin konemaisesti, ilman että niistä aiheutuisi minkäänlaisia tunteita. Alkeellisempia defenssejä ovat kieltäminen, kiistäminen, torjuminen, vastakohdaksi kääntäminen, reaktion muodostus sekä regressio eli taantuminen, jolloin ihminen voi käyttäytyä paljon ikätasoaan lapsellisemmilla tavoilla.

 

Järki ei käytettävissä

Pahimmillaan tämä ainoan totuuden puolustamisen tarve ajaa fundamentalistin emotionaalisille ylikierroksille niin, että impulssikontrolli pettää ja ihminen alkaa toteuttaa alkeellisia ”selkäytimestä” nousevia strategiavariaatioita: taistele, pakene, jähmety. Ihminen toimii tuolloin ilman yhteyksiä ylempiin aivokerroksiin ja voi tulee usein tehneeksi harkitsemattomia asioita, joita ei normaalisti muutoin tekisi. Kun ihminen käy riittävän kovilla tunnekierroksilla, hän ei toimi enää järkensä ohjaamana, vaikka omasta mielestään kykeneekin usein perustelemaan ja oikeuttamaan tekojaan järkiargumentein. Objektiivinen tarkastelu osoittaa useimmiten nämä argumentit yksipuolisesti uskomusjärjestelmän suodattamiksi sekä ateoreettisiksi. Järjellä on siis yllättävän vähän tekemistä asian kanssa. Tämä selittää, miksi fundamentalistisessa käyttäytymisessä voi hurjimmillaan olla neuroottisia, paranoidisia, jopa psykoottisia piirteitä.  

 

Miten auttaa juuttunutta?

Emotioiden vallankaappauksen jälkeen ihmiseen voi vaikuttaa parhaiten emotionaalisin keinoin, mutta puolustautumisesta voi olla mahdotonta luopua, ellei koe olevansa riittävän turvassa. Defenssit voivat olla tiedostamattomia tai tiedostettuja. Pelko, viha, syyllisyys, häpeä, inho, suru, ahdistus sekä monet muut tunteet voivat ylläpitää defenssiivisiä strategioita ja siten fundamentalistista ajatusjuuttumaa sitkeästi yllä.

 

Toisen totuutta kunnioittaen - defenssiivisyyttä ymmärtäen

Jos tunteet ovat voimakkaita, niitä ei järkeilemällä saa muutettua, vaan se edellyttäisi suoraan tunnetasolla tapahtuvaa kokemuksellisesti merkittävää prosessointia, mikä ei sekään vielä takaa muutosta. Temppu on vaikea ja vaatii äärimmäistä hienotunteisuutta, erinomaista tunneälyä sekä riittävän monipuolisia vuorovaikutustaitoja. Riskinä on, että mitä ikinä sanomme tai teemmekään tulkitaan esioletusten kautta ainoan mahdollisen totuuden haastamisena, jolloin psykologiset puolustusjärjestelmät ovat valmiiksi aktiivisina ikään kuin varmuuden vuoksi. Asiassa eteneminen voi tapahtua vain siinä tahdissa, minkä fundamentalisti kokee riittävän turvalliseksi ja vaarattomaksi, ettei hänen psykologinen puolustusjärjestelmän tarvitse olla aktiivisena. Silloin vasta on mahdollisuus, kunhan ei yritetä edetä liian nopeasti. Prosessi voi vaatia paljon aikaa ja pitkää pinnaa. 

 

Raul Soisalo

Suomen Psykologisen Instituutin johtaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat