Raul Soisalo Soveltavan psykologian viitekehyksessä jalostuneita ideoita moneen lähtöön

Lihava riita on parempi

Lihava riita on parempi kuin laiha sopu

Uudistuksia pitää pystyä tekemään. Suurin osa julkisuudessa esiintyneistä lieveilmiöistä, joissa on koettu inhimillistä, eettistä, moraalista ja yhteiskunnallista vääryyttä sotepalvelujen järjestämisen yhteydessä ovat ylipäänsä mahdollistuneet vain ja ainoastaan siitä syystä, ettei soteuudistusta ole vieläkään saatu aikaiseksi.

Ilman soteuudistusta nykyinen villi tilanne vain jatkuu ja jatkuu. Koska kunnat voivat suvereenisti huolehtia sotepalveluistaan parhaaksi katsomallaan tavalla, ei tulevaisuus näytä tällä hetkellä kovin valoisalta. Yhdenvertaisuuden toteutuminen on yhtä kaukana kuin 4 vuotta sitten. Kunta-tasollakin poliittisten päättäjien elinkaari on niin ikään kovin lyhyt. On toisaalta inhimillistä, ettei nelivuotias vielä pysty parempaan. Tehdään päätöksiä, jotka ovat edullisempia lyhyemmällä aikajänteellä. Alueellinen eriarvoistuminen todennäköisesti vain lisääntyy.

On hämmentävää, että sote kaatui perustuslaillisiin ongelmiin tilanteessa, jossa sen toteutumatta jääminen sinetöi sen, ettei perustuslain henki ja kansalaisten yhdenvertaisuus tule toteutumaan vielä pitkään aikaan. Hallitus ei ehkä ole kyennyt kuuntelemaan riittävästi perustuslakivaliokuntaa, mutta perustuslakivaliokunta ei ehkä tunnu käsittävän sitä, että nykyinen tilanne varmistaa sen, että sotepalveluiden järjestämisessä ei perustuslaki toteudu ehkä koskaan. Lain kirjaimeen juuttuminen näyttäytyi defenssireaktiolta, joka esti näkemästä elefantin olohuoneessa: nykyinen tilanne on kansalaisten näkökulmasta täysin perustuslain hengen vastainen.

Jonkun kunnan alueella sotepalvelut voivat toteutua varsin tyylikkäästi samalla, kun naapurikunnan asukas joutuu tyytymään riman alittavaan palvelutasoon. Ketkä itse asiassa hyötyvät siitä, että soteuudistusta ei saada aikaiseksi? Nyt toimii neuvo, jonka kuulin jo vuosikymmeniä sitten katsoessani elokuvan “Presidentin miehet”. Elokuvassa saa käsityksen siitä, minkälaista poliittinen korruptio voi pahimmillaan olla. Se neuvo oli: “Follow the money”. Uskon, että näin toimimalla nytkin saattaisi selvitä yllättäviä ja mielenkiintoisia asioita.

En minä väitä, että meidän poliittinen järjestelmä olisi samalla tavalla korruptoitunut, mutta luonnollista on, että poliittiset päättäjät ajavat omiensa intressejä. Nelivuotiskausi on lyhyt, niin kovin lyhyt aika. Joissakin kunnissa on kyetty tekemään kauaskantoisempaa politiikkaa - hyvillä tuloksilla. Hyvä esimerkki on kotimaakuntani Siunsote. Pohjois-Karjalassa sotepalvelut toimivat hämmästyttävän hyvällä tasolla ottaen huomioon, että ne kyetään toteuttamaan 7% edullisemmin kuin keskimäärin muualla maassa.

Hallitus kaatui samantyylisesti viimeksi 1982 siten, ettei presidentti sitä kaatanut, vaan hallitus kaatoi itse itsensä. Soteuudistuksen valmistelu on kaatunut siihen, ettei sitä oltu matkan varrella korjattu riittävästi, koska poliittiset intressit ovat sikäli erilaiset, ettei yksityiskohdista ollut helppo päästä yksimielisyyteen. On hämmentävää, että yksityisiä sote-palveluja äänekkäimmin vastustaneet eivät tunnu käsittäneen, että tilanne ilman soteuudistusta sinetöi sen, että yksityiset palvelut tulevat jatkossakin huolehtimaan yhä suuremman osan kaikista sotepalveluista.   

37 vuotta on verrattain harva frekvenssi hallituksen kaatumiselle. Sekin jälleen inhimillistä. Tämän hallituksen olisi pitänyt kaatua siihen, kun perussuomalaiset nostivat kytkintä. On hyvä muistaa miksi he lähtivät. Syy oli se, että hallitus ei ollut halukas pitämään kiinni tarkasti omasta hallitusohjelmastaan, koska se olisi vaatinut sellaisten riitojen riitelemisen, jotka haluttiin jättää riitelemättä. Temppu, joka silloin tehtiin on itse asiassa niin ainutlaatuinen, että siitä pitäisi puhua tänäänkin. Se on koko maailmanhistorian poliittisten temppujen sarjassa aivan omaa luokkaansa. Hallituksen ongelma oli se, ettei se kyennyt kunnolla riitelemään. Pahoin pelkään, että se on myös tulevien hallitusten ongelma.

Pyrkimys erimielisyyksien käsittelyn (rakentavan riitelyn) välttämiseen johti siihen, ettei tiettyjä välttämättömiä korjauksia tehty uudistukseen ajallaan. Hallituksen tarve olla olemassa meni ohi sen, mitä hallituksen olisi pitänyt tehdä. Laiha sopu ei sittenkään ole parempi kuin lihava riita. Sillä lihava riita voi olla ainoa tie todelliseen uudistumiseen. Senkin uhalla, että se johtaa “eroon”. Eksistentiaalinen kysymys - siis.  

 

Raul Soisalo

Suomen Psykologisen Instituutin johtaja

Käyttäytymistieteilijä, Kouluttajapsykoterapeutti VET

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat